Valitse

Elokuussa 2015. Siinä olimme me, 22 toisilleen enemmän tai vähemmän tuntematonta ihmistä. Ryppäässä, josta pitäisi hitsata toimiva ryhmä. Ihan ensimmäisenä aamuna, kun koulu alkoi, kukaan ei saanut puhua. Timo halusi pitää pöydän puhtaana, ettei kellään heti muodostu käsityksiä toisista, ettei kukaan vielä tuomitse.

Kun viettää lukion jälkeen yhdeksättä välivuotta, ja muutenkin asuu lähes 20 vuotta samassa kaupungissa, elämä alkaa väkisinkin vakiintua. Työpaikat, perhe, ystävät, parisuhde ja sen mukana tuomat puolison lapset, ovat kiinni paikassa, Turussa. Näiden sosiaalisten rakennelmien yhdistäminen uuteen kuvioon, Lahteen, ei välttämättä ole täysin ongelmatonta.


 
Ongelmat eivät varsinaisesti vähene, kun sen lisäksi, että minä toin Lahteen itseni, omat arvoni ja kokemukseni elämästä tähän asti, saman tekivät 20 muuta ihmistä. Kaikilla yhtä täysi ja eletty elämä, omat arvomaailmat, elämänkokemukset ja painolastit. Jo siinä yksistään, olisi mahdollisuuksia monenmoisiin törmäilyihin. Mutta onneksi, sen lisäksi, että toimme tänne pelkomme ja epävarmuutemme, toimme myös positiiviset puolemme; ideamme, ajatuksemme ja uniikit toimintatapamme. Avasimme toisillemme mahdollisuuden oppia toisiltamme, mutta samalla avasimme mahdollisuuden tuomita toisiamme.



Ja olemme me tuominneetkin. Mielipiteistä on väännetty, niitä on tuomittu, arvoista on kiistelty, ihan perus käytöstavoista ja ihmisten henkilökohtaisista rajoista on käyty tulikiven katkuista keskustelua. Tuomioita ovat langettaneet kaikki. Egot ovat helisseet useampaan otteeseen ja naamaa on roikotettu. Silti, skismoista huolimatta, uskon joka ikisen meistä valinneen toisilta oppimisen tuomitsemisen yli.



Kyse on nimenomaan valinnasta. Meillä on etuoikeus valita. Valita oppiminen, valita avoin mieli, valita solidaarisuus ja humaanius. Valita ymmärtää ja valita rauha.

Coexisting is possible.

-Sanni