"Tässä talossa tehdään työtä"
Se talo on pyhä ja pelvoton
ja pelkää ei se yötä.
Työs olkoon se suurta tai pientä vaan,
kun vaan se työtä on oikeaa
ja kun sitä palkan et tähden tee!
Työ riemulla palkitsee.
-Eino Leino
25.4.2016 20:52
Uusi viikko esityskauden jälkeen alkoi kehotunnilla. Pitkästä aikaa tehtiin kuperkeikkoja, kärrynpyöriä ja voltteja. Viimeksi, kun käveltiin Mustakallion voimistelusaliin, oli maassa vielä lunta. Nyt sitä ei enää ole. Aika menee nopeasti ja kesä lähenee koko ajan.
Vapauttakaa kuningas Oidipus –esitys on nyt jäänyt taa. Tämä viikko menee purkaessa lavasteita. Valo pääsee jo ikkunoista saliin ja kattoon kiinnitetty valkoinen lakanaverkko odottaa jo pakattuna palvelemistaan seuraavassa taideteoksessa. Olo on haikea. Enää ei ole monta viikkoa lukuvuoden loppuun.
Tänään tajusin, kuinka olen jo tottunut tähän elämääni täällä. Alkuvuodesta en tuntenut paikkaa omakseni. Tämä oli muiden koulu. Jatkumolaiset eli vanhat opiskelijat, jotka usein kyläilivät täällä, tiesivät kaiken ja kertoivat muistojaan opistosta. Minä olin vielä kiinni vanhassa koulussani ja tuntui vieraalta kävellä opiston käytävillä, joilla ennen olin kulkenut vain katsojan roolissa. Nyt nämä olivat minun kouluni käytävät, vaikkei siltä tuntunut.
Nyt tuntuu. Kannan varmaan viidettä kertaa samoja kaljakoreja samaa reittiä salista autotalliin. Nämä kaljakorit, jotka olivat ennen Romeo vs Julia –näytelmän lavastusta, olivat nyt minun luokkani esityksen osana. Musakammari, jossa Inge on opettanut monia laulutunneilla, on nyt minun esitystilani tulevilla teatterifestareilla. Pilvilinnan keittiö on otettu haltuun minun luokkani toimesta. Niin. Minun luokkani. Meidän luokka. Ei minun kouluni, vaan meidän koulu.
Kohta me jätämme tämän paikan ja tilalle tulee uudet ykköset ja tänä vuonna myös kakkoset. Pitäkää hyvää huolta meidän koulusta. Meillä tarkoitan nyt meitä kaikkia: luokkaani, jatkumolaisia ja tulevia oppilaita.
Mutta vielä ei ole kaikki ohi, vaan nautimme viimeisistä viikoista yhdessä. Vielä ehtii käydä Las Palmasissa laulamassa karaokea, harjoitella puoleenyöhön asti esityksiä, laulaa yhdessä kevään lauluillassa ja ottaa kädestä kiinni jokaista ystävää ja rakastaa.
Vahvistetaan toistemme olemassa oloa. El pueblo unido, jamás será vencido!
-Kalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti